Blogi

Neljän polven kuorotreffit

Arto Tiihonen 18.12.2013 0 Kommenttia


– No onkos tullut kesä
, heläyttävät lapsikuorolaiset yhdestä suusta lähiökirkon täpötäydelle yleisölle. Permannon lisäksi tilava parvi on täynnä innostuneita ihmisiä, joiden joukosta silmiini osuu paljon tuttuja. Mutta entistä enemmän myös tuikituntemattomia Vivace-kuoron uusia ystäviä. 


Teen pienen kartoituksen osallistujista. Pikkukuorolaiset ovat alakoululaisia ja heitä on nyt ilahduttavasti parikymmentä. Näen yleisössä myös heidän kavereitaan ja sisaruksiaan sekä tietysti isejään, äitejään ja runsaasti myös isovanhempiaan. Nämä kuitenkin sekoittuvat nuorisokuorolaisten  eli parikymppisten taitureiden vanhempiin ja isovanhempiin. Heidät tunnenkin hyvin - onhan suuri osa ollut tyttäreni kanssa kuorossa jo toistakymmentä vuotta. Näitä joulukonserttejakin on takana jo melkoinen liuta. Olemme yhdessä organisoineet kukka- ja laulufestaritkin joka kevät. Ja sitten ovat leidit eli naisten kuoro, jonka vanhimmat laulajat lienevät lähellä 70-vuotta ja vaikka nuorimmat taitavat olla vasta kolmekymppisiä, niin ikäeroja tuskin huomaa. Ei ainakaan silloin, kun kuoro pitää meillä kokoustaan. Silloin laulu ja nauru raikaa, mutta joskus myös itketään. Ja lauletaan päälle.


Leidit laulavat kaanonina parvelta selväksi latinaksi kuoronjohtaja Mia Makaroffin säestäessä vaihteeksi kirkon uruilla Ave verum corpuksenMozartin sävellyksen. Tunnelma on harras ja vie ajatukset jos ei keskiaikaan, niin jonnekin menneisyyteen kumminkin. Kirkon alttarille ja seinustoille on rakennettu seimi ja enkelikuvaelmia, mutta Beetlehemiin päästään vasta väliajan jälkeen, kun nuorisokuoro kajauttaa iloisen haikeasti amerikkalaisen spirituaalin Mary had a baby.


Ennen kahvitaukoa palataan kuitenkin vielä 1800-luvun lopulle ja näihin samoihin maisemiiin, joissa Sakari Topelius kirjoitti kauniin joululaulunsa En etsi valtaa loistoa Sibeliuksen säveliin. Tarinan mukaanhan Topelius näki ulkopuolelta läheisen Östersundomin kartanon väen yltäkylläisen joulujuhlan ja sai aiheen sanoitukselleen. Nuorisokuoro esitti laulusta osan ruotsiksi ja osan suomeksi perinteitä kunnioittaen. Vaikka sovitus olikin minulle hiukan tuntematon, niin se toimi erinomaisesti.


Toinen riemukas sovitus kuultiin, kun Prahan kuorokilpailuihin valmistautuva nuorisokuoro esitti kuoronjohtaja Makaroffin sovittaman a cappella -version rekilaulusta Juokse porosein. Siinä oli jo taituruutta mukana. Kuoro on saanut lisää poikaenergiaa, kun parin matalamman äänen lisäksi  mukana on kaksi upeaa tenoria. Vaikka Vivace-kuoro onkin alunperin tyttökuoro, on siinä nyt nuorille, aikuisille, senioreille ja pojillekin mahdollisuus laulamiseen ja sen harjoitteluun. Ikäpolvet ja sukupuolet kohtaavat.


Väliajalle mentiin leidien ja lasten yhteisesityksenä laulaman Sydämeeni joulun teen kappaleen tunnelmissa. Eri-ikäisten äänet sointuivat hienosti yhteen ja kuoron yhteisöllisyyttä lisäävä voima tuli hyvin esille. Varsinkin, kun laulun jälkeen yleisöä muistuteltiin siitä, että runsaista pöydänantimista vapaaehtoisesti kerätyt varat menevät lyhentämättöminä kuoron toimintaan ja varsinkin nuorten Prahan matkan tukemiseen. Nuoriso oli myös itse leiponut pipareita, joita sai ostaa joululahjoiksi. Sanomattakin on selvää, että pullat, kakut, piirakat ja muut herkut oli tehty kuorolaisten ja heidän perheidensä voimin.


Tauon aikana vaihdetaan viimeisimmät kuulumiset. Joku vitsaili, että meillä taitaa olla jo vuosikortit, kun niin usein näemme toisemme kuoron esiintymisissä. Joku toinen oli jo aloittanut hiihtokauden, kun kolmas poti polvileikkaustaan. Yhdellä oli sairastunut ystävä ja naapurustosta kootun tanssiporukkamme miesjäsenten kanssa muistelimme vielä syksyn esityksiämmekin. Aktiivisuus ja yhteisöllisyys nimittäin kasaantuu – vaimomme laulavat kuorossa, mutta yhdessä tanssimme (tai teemme jonkin tanssinomaisen performanssin) mm. syntymäpäiväjuhliin.


Elämänkulku ja ikäpolvet –hanke
toteutuukin omassa arjessani loistavasti juuri kuoro- ja naapuriyhteisöllisyyden ansiosta. Kuoron kautta olemme sitoneet toisemme yhteiseen vapaaehtois- ja talkootyöhön, mutta myös toistuviin konsertteihin ja tapahtumiin. Välillä jaetaan esitteitä ja kohotetaan kuntoa. Hienoa on myös nähdä, miten suuri joukko nuoria on kasvanut aikuisiksi kuoron mukana löytäen ystäviä eri ikäisistä alueemme asukkaista. Monesti iltalenkillä moikkailemme lapsia, nuoria, aikuisia kuin senioreitakin – kaikki tuttuja kuoron kautta.


Ikäpolvien yhteistoiminta ei vaadi onnistuakseen mitään kovin erikoisia asioita. Yhteinen harrastus on usein se riittävä kitti, joka saa eri-ikäiset kohtaamaan toisensa. Harrastus antaa mahdollisuuden osallistua eri tavoin yhteiseen toimintaan – kuorossakin osa laulaa, osa osallistuu talkoisiin, mutta osa voi olla mukana yleisönä ja kannustajana. Kaikki ovat kuitenkin tärkeitä. Jouluna erilaisten ”seurakuntien” on hyvä kokoontua yhteen, sillä joulun sanoma on antamisen lahja. Kuorokonsertissa Länsimäen kirkossa jokainen saattoi antaa oman osansa yhteisöllisyyden lahjakonttiin.


Oikein yhteisöllistä joulua kaikille – huolehtikaamme siitä, ettei kenenkään tarvitse olla yksin jouluna.

 

Arto Tiihonen

tutkija

Elämänkulku ja ikäpolvet

Powered by Web Agency


Kommentit

Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu. Kommentoi ensimmäisenä.

Jätä kommenttisi

Guest 22.10.2017